Valtiontalous on valtavissa haasteissa. Vuosia suunniteltu ja kauan kaivattu soteuudistus ei tuonutkaan säästöjä, eikä edes kulujen hillintää. Tehtiin hallinnollinen uudistus, jossa tekemisen ytimessä eivät valitettavasti ole olleet perusasiat, kuten asiakas- tai potilaslähtöisyyden parantaminen tai hoitojonojen systemaattinen purkaminen, vaan erilaisten suunnitelmien ja strategioiden luominen ja organisaation uudistaminen. Arjessa ja käytännössä toiminta ei juurikaan ole muuttunut.
On kulunut vuosi suuresta uudistuksesta. Julkista keskustelua käydään säästöistä, tehostamisesta, rahojen riittävyydestä ja siitä, kuinka hyvinvointialueet haasteistaan selviävät ja kuinka potilaat saadaan jatkossa hoidettua. Pelko arviointimenettelyyn joutumisesta pakottaa tekemään ohjelmia ja suunnitelmia säästöjen aikaansaamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi. Termi säästäminen herättää lähes aina negatiivisia tunteita. Miksi pitää säästää ja mistä säästää? Eikö voitaisi vaan jatkaa entiseen tapaan? Yksittäisillä henkilöillä, perheillä tai yrityksillä ei ole varaa elää yli varojensa. Aina tulee takaisinmaksun aika – menoja on laskettava, hankintoja tai palveluiden käyttämistä on vähennettävä tai eurot on saatava jollain tapaa riittämään. Lisäksi, lainatulle rahalle on maksettava korkoa. Suomen valtionvelka on kasvanut vuosikausia. Olemme totuuden edessä ja muutos on saatava aikaan. Emme voi kuluttaa enemmän kuin tienaamme.
Lähes alusta alkaen, hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymisen jälkeen, on käyty keskustelua ja väittelyä siitä, miksi rahat eivät riitä ja paljonko ja millä aikataululla tarvitaan lisää. Syitä ja selityksiä on paljon. On korona ja hoitovelka, Ukrainan sota, ikääntyvä väestö, virheellinen rahoitusmalli ja lain vaatima peruspalvelujen parantaminen sekä muut vaateet järjestäjille. Tässä usealla tavalla haasteellisessa tilanteessa uudet hyvinvointialueet aloittivat toimintansa – hyvin erilaisista lähtökohdista ja tilanteista. Joillain alueilla oli tehty jo sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota, kun taas toisilla alueilla järjestäjiä oli vielä kymmeniä.
Hyvinvointialueiden alijäämä vuoden 2023 lopussa oli noin 1,2 miljardia euroa.
Valtavan, 1,2 miljardin euron alijäämän ymmärtäminen ja pilkkominen osiin on lähes mahdoton tehtävä. Montako työntekijää tulisi vähentää, montako laboratorionäytettä tulisi ottaa vähemmän, sulkeako sairaaloita, vähentää omaishoidosta vai ambulanssien määrästä. Mitä tekemistä tai palvelua voidaan vähentää kulujen karsimiseksi, kun työtä kuitenkin riittää, väestö ikääntyy ja resursseista on jatkuva pula.
Tehtävä on mahdoton – mistä voi lähteä liikkeelle? Ideoita, ohjeita ja mielipiteitä satelee eri suunnilta. Toiset vannovat työhyvinvoinnin parantamisen nimeen, joku kehottaa vähentämään ja tehostamaan hallintoa, jonkun mielestä erilaiset tietotekniset järjestelmät tulee integroida ja saada toimimaan tehokkaammin, parempaa ja valmentavaa johtamista peräänkuulutetaan ja priorisoinnin ja palvelujen keskittämisen puolesta puhutaan usealla taholla. Kun tehostamista ja säästöjä tarvitaan huikeasti, niin varmasti näkyvien tulosten aikaansaamiseen tarvitaan kaikkia mahdollisia keinoja. Omiin kokemuksiini, ja syksyn aikana useisiin tapaamisiin hyvinvointialueiden kanssa perustuen, lähtisin liikkeelle seuraavista.
- Potilas ja asiakas toiminnan ytimeen, aidosti ja joka tilanteessa. Mietitään ja päätetään asiat siten, että niillä on vaikutuksia potilaiden ja asiakkaiden parhaaksi. Tämän ei tule tarkoittaa sitä, että julkisen sektorin tulee palvella kaikkia aina potilaan toiveiden mukaisesti, vaan tarve huomioiden. Olemme ajatuneet Suomessa tilanteeseen, jossa kuvitellaan, että kaikkien tulee saada kaikkea ja heti. Autetaan ja palvellaan niitä, joilla on oikeasti tarve päästä palveluiden piiriin.
- Sote-uudistus toi mukanaan pakollisen hyvinvointialueen valtuutettujen määrän kasvattamisen minimissään 59:ään. Miksi? Se toiveiden tynnyri, lisääntynyt valmistelun määrä, kannanotot operatiivisiin asioihin ja päätösten teon hidastuminen ja vaikeutuminen työllistää hallintoa entisestään. Virkamiehet monella tasolla tekevät selvityksiä ja työllistyvät pienistä asioista, kun tärkeämpääkin työtä olisi riittävästi olemassa ja tarjolla. Laki tulee uudistaa ja vähemmän on enemmän.
- Joillain hyvinvointialueilla on ymmärretty, ettei hallinnon kasvattaminen tehosta tai paranna toimintaa. Joillain tätä ei ole ymmärretty. Keskenään kokoustaminen johtaa yleensä siihen, että seuraava organisaation taso ja taas siitä seuraava työllistyy sisäiseen tekemiseen. Väistämätön kehitys on, että jokainen suojelee omaa rooliaan ja omia tehtäviään. Tehosta hallintoa, anna päätösvaltaa arjen tekijöille ja nosta vaatimustasoa.
- Hyvinvointialueiden hallituksiin tarvitaan lisää hallitusammattilaisia tai osaajia, jotka tuntevat ja ymmärtävät toimintaa. Hallituksissa tulisi olla vähintään 2/5 ammattilaisia, joilla osaamista ja ymmärrystä taloudesta, hankinnoista, sosiaalipalveluista, terveydenhuollosta, kilpailutuksista, johtamisesta tai jostain osa-alueesta, jota alueella tulisi ja voisi hyödyntää.
- Hankkeita ja projekteja on aivan liikaa. Ne työllistävät, eivätkä valitettavasti johda kovinkaan usein toivottuun lopputulokseen eli toiminnan aitoon kehittymiseen. Samanaikaiset kymmenet hankkeet ja projektit johtavat näennäistekemiseen, jossa istutaan paljon kokouksissa ja Teamseissa. Aikaa kuluu ja syntyy jokin ”lopputulos”, mutta arjen ja tekemisen tasolla juuri mikään ei muutu tai kehity. Kirkasta ja keskity oleellisiin asioihin!
- Kokouskäytännöt – lempiaiheeni. Henkilöstöltä kuluu liian paljon aikaa erilaisissa kokouksissa ja etätapaamisissa. Tätä olisi syytä ja tarpeen mitata. Paljonko aikaa menee asioihin, joissa tehdään asiakas- ja/tai potilastyötä ja kuinka paljon aikaa menee siihen kaikkeen muuhun, josta yleisesti sanotaan, että ”kun meillä on niin paljon kaikkea”. Sekalaista muuta työtä tulisi systemaattisesti alkaa vähentää, seurata, mittaroida ja tavoitteellistaa. Yksi hyvä tapa ”herättää” olisi laskea kokouksille arviohinta. Kokoukset tulee valmistella hyvin ja päätökset, vastuut ja aikataulut tulee olla selkeitä kokousten jälkeen. Kokousten keston voi puolittaa, osallistujien määrää vähentää ja aina tulee varmistaa tehtyjen päätösten vaikutus tekemiseen ja se, että päätökset myös toimeenpannaan.
- Normien purkamisesta on puhuttu ja nostettu keskusteluun jo vuosia. Jokainen uusi normi työllistää ja vaatii paljon tekemistä. Jokaisen uuden normin, säännön, ohjeistuksen alta tulisi poistaa kaksi vanhaa normia tai ohjetta. Yksinkertaistamalla ja helpottamalla tekemistä päästään helpommin ja nopeammin tavoitteisiin.
Yllä mainittujen lisäksi on monia itsestäänselvyyksinä pidettyjä aihioita, kuten digitalisaation edelleen parantaminen ja hyödyntäminen, vaikuttavuuden mittaaminen ja parempi huomioiminen, mitoituslainsäädännön ja mitoituslaskentaan käytettävien pykälien järkevöittäminen sekä sairaalaverkoston järkevä optimointi.
Hyvinvointialueiden operatiivisen johdon, hallituksen ja valtuuston on kyettävä omilla alueillaan kertomaan, mikä on suunta, ja mikä tärkeintä, mitä pyrimme saamaan aikaan ja millä aikataululla. Kaikkea kaikille ei tunnetusti ole kenellekään mitään. Johtajien on kyettävä kertomaan iso kuva ja avaamaan kunkin vastuu, rooli ja merkittävyys kokonaisuudessa. Yhteisen tavoitteen tulee olla kirkas!
Hyvinvointialueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Olen varma, että ainakin osassa yllä luetelluista asioista on eri hyvinvointialueilla vielä paljon tehtävää. Keskittymällä perusasioihin ja kirkastamalla tavoitteet arjen tekeminen ja työhyvinvointi paranevat, potilaat ja asiakkaat hoidetaan nopeammin ja tehokkaammin, kustannuksissa säästäen.
Suunnitelmia, luonnoksia, komiteoita, työryhmiä, strategioita, kokouksia ja mietintöjä voidaan tehdä aina uusia ja lisää, mutta toimeenpano ratkaisee kaiken!
Timo Saksela, VALOR Partners
Timo aloitti VALORilla lokakuussa 2023. Timo on työskennellyt pitkään sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisissa johtotehtävissä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Timon kokemus yksityiseltä sektorilta on laaja, sillä Timo on ollut perustamassa Suomen suurinta yksityistä lääkärikeskus-sairaalaa Terveystalo Kamppia, vastannut ikääntyneiden asumispalveluyksiköistä, kotihoidosta ja ulkoistetusta terveyskeskuksesta Mehiläisessä, toiminut aluepäällikkönä Oralissa suun terveydenhuollossa, diagnostiikkayhtiö Synlabin johtajana sekä Solo Health Oy:n toimitusjohtajana. Timon uraan mahtuu lisäksi kahden ja puolen vuoden kokemus sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten toimitusjohtajana, joten julkisen sektorin toiminta on myös tuttua.